Aamulla suuntasimme Taman Negara Endau- Rompin kansallispuistoon, joka on trooppinen sademetsä. Se on Malesian niemimaan toiseksi suurin ja yksi maailman vanhimmista kansallispuistoista, noin 250 miljoonaa vuotta vanha. Siellä elää valtava määrä erilaisia eläimiä, osa uhanalaisia, no me ei nähty kunnolla muuta kun orava ja iso lisko mutta kuultiin kyllä, en tiedä mitä elukoita olivat, mutta oli jotenkin huumaavaa olla ihan hiljaa ja kuulla se kaikki ”meteli” mitä sieltä viidakosta kuului. Siellä myös asuu alkuperäiskansojen heimoja, joita myös saimme nähdä, asuvat todella alkeellisesti perheinä siellä keskellä ei mitään. Yhden kuvan otin yhden perheen asumuksesta, mutta lapsi oli pihalla ja mummo tienvarressa niin en kehdannut enempää kuvata  Kenelläkään siellä ei ollut autoa, skootterilla kulkivat ja lähin kauppa oli muutaman kilometrin päässä, se on yhdessä kuvassa jonkinlainen omakotitalo vissiin.

Tien kunto oli hyvä, mutta jösses kun lähdimme haahuilemaan, niin yhtäkkiä olikin liejutie edessä, onneksi on mies joka osaa peruuttaa, tie oli niin kapea, että auton hälytin huusi koko ajan, mutta niin vaan päästiin pakkipäällä kilometrin verran pois  Banaani varkaissakin käytiin, tosin banaanit kasvoivat ihan tienvarressa keskellä ei mitään. Löydettiin myös jonkinlainen vesistö, jossa ihmiset nauttivat joko rannalla tai vedessä istuen, porukkaa oli paljon. Todella isoja puita kasvoi siellä. Vesiputoukselle olisi ollut parin kilometrin matka, mutta oli sen näköinen polku, että katsoimme viisaammaksi pysytellä meidän jaloilla poissa moiselta polulta. Löydettiin myös juna- asema, josta pääsee junalla Singaporeen tai Thaimaan rajalle, läpi sademetsien, se on käytävä joskus, mutta nyt sinne ei päässyt koska on sadekausi. Mielenkiintoisia viritelmiä hautausmailla, ensin katsoin, että on joku lasten huvipuisto lohikäärmeineen, mutta olikin hautausmaa. Ilmeisesti lohikäärmeet suojelevat vainajia tai jotain. Buddhan temppelillä käytiin ja siitä pihasta kun katsoi kylää niin olipahan antenneja, joka talossa omansa ja pitkiä kun mitkähän.

Ensimmäisessä kuvassa hotellin edessä uiskentelevat kalat ja vesikilpikonnat, sitten seuraavissa liikenteestä aikamoinen kuorma- auto, ovet olivat puuta ja eihän ne nyt tarvitse kiinni olla Lehmistä varoituksia vähän väliä, mutta ainuttakaan kantturaa ei nähty.