Ensimmäinen ajatus heti herättyä oli pikkukoira, ei kuulunut huutoa ojasta, melkein jo itkin sitten näin kun tietäpitkin tuli musta aikuinen koira, sama joka illalla seurasi meidän pelastustehtävää. Se meni vastapäiselle rakennustyömaalle betoni möhkäleiden taakse, just sellaisten joista niitä ojia tehdään ja kun tuli sieltä takaisin näkyviin niin sen perässä tuli 5 pentua sitten se pysähtyi ja alkoi imettää niitä pentujaan, kiikarit esiin ja sen jälkeen katsoin illalla ottamaani kuvaa siitä mustavalkoisesta pennusta, kun saatiin se pelastettua, ennen kun se hyppäsi takaisin sinne ojaan ja toden totta yksi niistä pennuista oli se ojaan jäänyt pentu eli emo oli jotenkin yön aikana saanut lapsensa ojasta pois ette usko miten iloinen ja helpottunut olin ja yhä edelleen olen ja sen koiran tulen jatkossa aina tunnistamaan, sillä on valkoinen häntä Ripan ei tarvitse nyt könytä takaisin ojaan, ellei ne hemmetin kakarat tipahda uudelleen sinne, toivottavasti oppivat edes sen eilisestä, että kiertävät kaukaa ojat  Eilisilta oli minulle kyllä tosi rankka, oli kova ukkonen ja satoi, onneksi ei kuitenkaan mikään kaatosade, lisäksi ampuivat paljon ilotulitteita, oli hirveätä kuulla kun pentu huusi peloissaan ojassa, etkä voinut tehdä mitään. Nyt on niin helpottunut olo kun kaikki hyvin kakaroilla ja en ala tuota laumaa syöttämään jatkossa, en