Halusimme käydä Rukatunturin huipulla ja tunturin toisella puolella. Olemme molemmat harrastaneet aikoinaan laskettelua, mutta nyt ei enää uskalla rinteeseen sukset jalassa lähteä, joten päädyimme nousemaan gondolihissin kyytiin.

Hissistä näkymät ovat huikean kauniit, luminen maisema tykkylumi puineen salpauttaa melkein hengityksen.

Oli nautinnollista katsella kun ihmiset laskettelivat, vaikka ihan sieluun asti sattui kun tiesi, ettei itse enää ikinä voi sitä rakasta harrastusta jatkaa. Toki mielessä kävi molemmilla, että entäs jos kuitenkin 🤔 Meillä kun molemmilla tuppaa välillä olemaan sitä intoa enemmän kun järkeä, joten ei kovin kaukana ollut, että olisimme unohtaneet sen järjen. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin siihen, että otetaan se järki käteen ja unohdetaan tällä kertaa se into. Joskus on vain ymmärrettävä se tosiasia, että kun ikää tulee lisää niin jostain vanhasta ja kivasta on vain päästettävä irti, vaikka pää ei sitä aina tahdokkaan ymmärtää.

Nautimme kuitenkin olostamme kun pääsimme tunturin huipulle. Kokemus oli myös itse gondolihissi, joka on kopillinen hissi ja kulkee ilmassa vaijerin vetämänä. Koreja on kolme peräkkäin ja kun osa pysähtyy asemalla, niin muut korit hidastavat vauhtia ja välillä jopa pysähtyvät. Minun korkeanpaikankammo ei pahemmin vaivannut, mutta kerran tuli hieman huteraolo kun kori pysähtyi ja jäimme korkealle keikkumaan.

Kokemus oli kyllä erittäin upea kaiken kaikkiaan.