Lähdin aamupäivällä taas laguunin ympäri veneille ajatuksena mennä mereen vesijuoksemaan, joku oli jo sukeltamassa siellä, räpylät vaan välillä vilahteli pinnalla.

Olin jo valmiina lähtemään mereen, kun tuon yhdessä kuvassa olevan varaston alta alkoi kuulua niin kovaa ja tuskaista pikkukoiran huutoa, siellä varaston allahan ne majailee, mutta nyt se huuto oli jotain ihan sydäntä särkevää. Ripa kertoi, että oli jo aikaisemmin aamulla pelastanut yhden ruskean pikkukoiran, jonka jalka oli jäänyt kiinni haaviin varaston ulkopuolella, mutta oli haaveineen päivineen livahtanut varaston alle, arkoja ovat, mutta Ripa oli saanut sen haavin vedettyä pois ja koira kiskonut jalkansa samalla irti.

Ja nyt uusi operaatio, miten voit tietää mikä sillä koiralla on siellä hätänä, kun se on keskellä siellä syvällä varaston alla eikä puhettakaan että suostuisi tulemaan sieltä pois, ei edes herkkujen voimalla, huutaa vaan. No eihän siinä kun pitkä keppi jolla tökkii sitä pentua että näkisi edes sen, että pystyykö se liikkumaan ja kyseessäoli sama pentu, joka oli ollut haavi jalassa. Sitten se lopulta saatiin liikkeelle ja huuto loppui siihen  Äiti koirakin tuli paikalle ja meni sinne varaston alle ja tuli sieltä pois yksi musta pentu perässään ja hetken päästä myös se ruskea pentu tuli ulos eikä sillä ollut enää mitään hätää, kaikki jalat toimi loistavasti. En tiedä mikä oli huudon syy, mutta joku iso hätä taatusti oli.

Siinä vaiheessa mereen oli tullut laskuvesi joten sinne on aika mahdotonta sillon enää mennä, se siitä vesijuoksusta, mutta pikkukoiran pelastaminen oli paljon tärkeämpää  Makeanvedenaltaassa käy vähän väliä koirat kahlaamassa ja juomassa  Pentujen mamma on tosi arka, mutta nyt on oppinut siihen, että kun minä tulen niin herkkuja on tarjolla, ei enää monta metriä ole meidän väli kun tulee kerjuulle

Matkani takaisin kotiin oli sitten taas oma juttunsa, ensin ajoi skootteri ohi ja kääntyi takaisin, pysähtyi ja kyseli että olenko oikealla kadulla, joo olen menossa kotiin en shoppailemaan, sitten hän kätteli minua ja ajoi tiehensä. Vähän matka päästä tuli taas skootteri vastaan ja moikkasi, hetken päästä tuli takaisin ja pysähtyi minun viereen ja kysyi mihin olen menossa ja tarjosi sitten kyytiä tarakalla, joo kiitos mutta ei kiitos, jatkoi matkaansa ja tuli kohta taas vastaan ja pysähtyi jälleen, tällä kertaa kysellen mistä maasta olen siinä sitten hetki höpöteltiin ja luulen ettei hänelläkään ollut mitään käsitystä missä se sellainen Suomi on  Meidän pihassa oli armeijanauto  joku tekee ehkä muutoa ja pojat avustaa. Nyt alan siivoomaan ja sitten menen altaalle kun ne juoksutkin jäi väliin. Illalla pyykkitupa kutsuu, saas nähdä onko siellä minun lemppari kissa taas