No niin ne koirauutiset
Aloitan nyt siitä mihin lopetin silloin reilu kuukausi sitten kun lähdettiin Suomeen eli kahteen ojasta pelastettuun pentuun. Täällä tähystystornissani (kotona siis, kerros 11) olen tänään yrittänyt kuikuilla tuonne rakennustyömaalle, jossa ne silloin asustivat, mutta ei ne liiku päivällä kun on kuuma. Nyt kun on ilta niin äsken näin ainakin kolme, ehkä jopa 4 pentua, niitähän oli silloin 5. Se valkohäntäinen joka pelastettiin, mutta hyppäs takasin sinne ojaa ja meiltä loppui keinot sen pelastamiseksi, mutta oli silloin yöllä jotenkin sieltä pelastunut, niin se on hengissä 
Mennääs sitten Marinaan ja veneille, jossa ”mun” koiruudet elelee. Kun pysähdyttiin niin alkoi sellainen liikehdintä, veneiden alta tuli koira toisensa jälkeen
ja sitten varaston alta tuli yksi pentu, siis ehkä just joku 2 kk ikäinen
se tosin luikki takaisin piiloon kun noustiin autosta (viimeisessä kuvassa, on varaston alla ja mun Vilkkaalle aikoinaan ostama tyyny on sen vieressä tai ehkä alla osittain). Lisbet yritti kiivetä syliin ja Edward pesi naamani, niskani ja osan mekostani
Lisbetin jalka on parantunut lähes täysin, kulkee jo neljällä tassulla. Vilkas on niin kasvanut (ekoissa kuvissa) ja häntä heilui kun juttelin sille, myös mamma oli paikalla ja muutama muukin vanha tuttu.
Sitten kuului pientä pennun hätä uikutusta ja kun alettiin etsiä, että mistä se kuuluu, niin näin kaukana ojassa pennun
Oja on ihan hirveän pusikon keskellä, mutta se on normaali oja, ei sellainen betoni hirvitys kun edellisessä pelastustehtävässä oli. No minun ympärillä pyöri 7 koiraa odottamassa ruokaa, joten Ripa lähti pusikon läpi katsomaan mikä hätä sillä pennulla on kun ei tule sitä ojaa pitkin pois, se oja loppuu veneille ja siitä olisi päässyt itse pois. Luultiin, että on loukkaantunut tai kiinni jossain. Ojassa ei nyt onneksi ollut vettä. Hetken päästä Ripa huutaa, että niitä on kaksi tosi pientä pentua siellä ojassa. Historia toisti itseään ja Ripa joutui taas menemään ojaan
Onneksi nämä pennut eivät lähteneet karkuun eivätkä kuulema yrittäneet edes purra, sai ne siis helposti pois, mutta kävi samalla tavalla kun viimeksikin, nosti ne ilmeisesti väärälle puolelle ojaa, emo oli vissiin toisella puolella ja kun Ripa pääsi pois ojasta niin molemmat oli hypänneet samaan ojaan uudelleen
silloin en enää tiennyt, että itkenkö vai nauranko 
ja ei kun uusi oja keikka ja pennut toiselle puolelle ojaa, sen jälkeen kuului enää pusikosta aikuisen koiran haukuntaa ja pentujen pientä haukuntaa, molemmat lakkasi hetken päästä, joten emo vissiin löytyi.
Marinassa on siis nyt ainakin kahdet eri-ikäiset pennut ellei jopa kolmet ja minä en enää tiedä mitä hittoa niiden kaikkien koirien kans teen
Ruokahan niille ei maksa täällä juuri mitään, iso nappulasäkki, pedigree, maksaa vajaa 5 euroa, mutta se sähläys niiden syöttämisessä, vaikka jokaisella on oma kuppi nenän edessä, niin on pakko välillä vaihtaa kaverin kupille josko siellä olis parempaa ja sitten esim. Vilkas lähtee pois kupiltaan eikä saa syötyä mitään ja kun minä siinä huudan ja meuhkaan kupin vaihtajille, niin se reppana ei enää uskalla tulla lähellekään kuppiaan
mutta joo kai mä muutamana päivänä viikossa sen shown kestän, ehkä 
on ne kaikki kuitenkin niin ihania 
Sitä en nyt vaan enää ymmärrä, että mikä hitto tää juttu on, että meille sattuu nämä ojaan tippuneet, kaksi vuorokautta ennen Suomeen lähtöä ja vuorokausi Suomesta tulon jälkeen Ripa joutuu könyämään ojiin, kun ei me voida niitä sinnekään jättää
Tuli mieleen sekin, kun ne Vilkkaan 3 sisarusta syksyllä vaan hävisi jonnekin, että oliko oja niidenkin kohtalo 



