Mietin taas yhtä koiranpentua, pientä sellaista minä ja minun pelastusviettini parvekkeelle kuului koiran hätähuutoa, se ei kuulunut kaukaa ja se vaan jatkui ja jatkui, ei kun vaatteiden vaihto ja baanalle. No oli käyny just niin kun vähän pelkäsin, täällä on tosi syvät betoniojat ja niinhän siellä oli kaksi max 2 kuukauden ikäistä koiranpentua. Ei kun Ripalle puhelu, että voitko tulla ja totta kai tuli. Kaksi tuntia niitä pelastettiin sieltä kun ne tietenkin lähti karkuun ja siellä ojassa ei voi kävellä ihminen ihan tuosta vaan, mutta Ripa meni ojaan ja sai toisen pennun, ruskean, aika helposti pois, mutta toinen, mustavalkoinen, laukkoi edes takaisin karkuun ja meni lopulta tien alittavaan rumpuputkeen

Siinä kävi useitakin naapurinmiehiä yrittämässä auttaa meitä ja lopulta tuli skootterilla mies, joka riisui sandaalit ja lähti ryömimään sinne paskaseen putkeen, sai pennun kiinni ja antoi Ripalle, joka päästi pennun irti ja mitä tekee pentu, juoksee tienyli ja hyppää takaisin sinne ojaan  No vielä tunti yritettiin kahdestaan saada sitä sieltä ojasta pois, mutta meni toiseen rumpuputkeen uiden, siellä oli jo paljon vettä ja jäi sinne, lienee ollut joku koroke siellä mihin jäi, oli varmaan raukka jo ihan uupunut kun ei enää edes itkenyt. Ei olisi tarvinnu kun tulla pois putkesta ja juosta muutama metri niin olisi ihan itse päässyt sieltä pois kun se oja loppui, mutta ei tullut. Meidän oli pakko luovuttaa kun tuli ukkonen jasade, sekä alkaa tulla pimeääkin jo ja Ripan oli pakko päästä suihkuun kun tarpoi siellä paskavedessä edes takaisin, toivottavasti ei saanut taas jotain verenmyrkytystä ja toivottavasti pikkukoiran emo menee pentunsa hakemaan turvaan, pari aikuista koiraa ja se pelastettu pentu seurasivat sivusta meidän touhuja. Että sellainen sunnuntai oli tämä sunnuntai  Aamulla minun on lähdettävä katsomaan, että näkyykö sitä pentua siellä ojassa vielä ja pakkohan se on sieltä joten pois saada, jos vielä siellä on.