Kävimme vielä tutustumassa Matangin villieläinpuistoon, joka sijaitsee 40 minuutin ajomatkan päässä Kuchingista. 

Mainoksen mukaan siellä olisi pitänyt olla nenäapinoita ja sarvilintuja, mutta ei ollut kumpaakaan.

Sen sijaan siellä oli krokotiileja, aurinkokarhuja, orankeja, apinoita ym. sekä vapaana juoksevia liskoja. 

Hurjaa oli kun ensimmäisenä puistoon lähtiessämme oli ilmoitustaulu, jossa oli varoitus ja ohjeet mahdollisista vapaana olevien orankien kohtaamisesta. Kuvia oli orankien hyökkäyksen aiheuttamista vahingoista ihmiselle, pahin oli kun joku oli menettänyt kaksi sormea😰

Tuli siinä mieleen, että onko nyt järkeä lähteä taapertamaan tuonne viidakkoon kahdestaan, mutta se kuuluisa into taas voitti järjen ja sinne painettiin menemään.

Puistossa oli orankin poikanen sekä aurinkokarhun kaksi poikasta. Hyvät puitteet oli poikasille tehty, tuli ihan lasten leikkipuisto mieleen kun katseli kaikkia niille rakennettuja kiipeily paikkoja.

Puut olivat kasvaneet kummallisesti, ensin isot, korkealle kasvaneet juuret ja sitten vasta lähti itse puu. Liaaneja oli runsaasti ja kaikki ne äänet mitä viidakossa voi kuulla, se on edelleen ihan maagista ”meteliä”, varsinkin kun ei näy mitään, mutta kuuluu isoja ja pieniä ääniä koko ajan. Silloin tulee tunne, että pitäiskö tässä nyt pelätä vai ei, varsinkin ne isojen eläinten kovat äänet kun et tiedä kuuluuko ne puusta vai maasta ja onko joku hyökkäämässä kimppuusi. 

Kukaan ei kuitenkaan hyökännyt ja kaikki raajat tallella pääsimme takaisin. Puiston wc tilasta oli tehty kaunis kukkineen ja perhosineen.