Hotelli Kingwoodin hyvän aamupalan jälkeen matkamme jatkui pohjoiseen, kohti Bintulua.

Kaikennäköistä on tänään nähty ja koettu, nyt ymmärrän senkin miksi julkisuudenhenkilöitä ahdistaa kun heitä tunnistetaan ja porukka haluaa kuvia heidän kanssaan. Se ollaan koettu muutamankin kerran täällä, että kuvia halutaan, mutta tänään kun pysähdyttiin huoltoasemalle niin useampi eri porukka halusi meidän kanssa kuviin Ei siksi, että kukaan meitä tunnistaisi vaan vissiin siksi, että tällasia valkonaamoja varmaan harvoin täällä nähdään yksikin vanhempi pariskunta ei tiennyt miten päin olisi ollut kun sai kuvat meidän kanssa, kättelivät ihan kiitokseksi nähtiin myös johtotähti, saksanlippu oli mersuun maalattu ja siinäkin meitä kuvattiin yksin, erikseen ja omistajan ja muutaman muunkin kanssa Poikettiin matkalla vesiputouksella, siellä oli paljon iloista porukkaa uimassa ja tekemässäruokaa nuotioilla ja lisää porukkaa tuli. Oliilahduttavaa miten iloisesti meidät otettin siellä vastaan ja olivat vielä iloisempia kun otimme heistä kuvia. Tuossa yhdessä kuvassa, jossa on lava-auto, niin nuo kaikki kuvassa olevat ihmiset tulivat siinä autossa, heitä oli 17 + kaikki heidän retkitavaransa, tie oli todella kivinen ja kuoppainen, joten matkustusmukavuus ei liene kovin huikea ollut tuolla lavalla  

Matkalla nähtiin paljon taloja, jotka on rakennettu korkeiden tolppien päälle, en tiedä onko syynä nouseva vesi vai esim. krokotiilit.

Kävimme tutustumassa Bintulun Tua Pek Kong Temppeliin. On ne järjettömän hienoja, temppelin pihassa oli myös kaksi krematoriota, joista toisessa oli yksi luukku auki ja tuhkat siellä sisällä, lienee ihan nähtävyydeksi laitettu, tuskin kenenkään vainajan tuhkat 🤔 Kävimme myös rantabulevardilla ihastelemassa merta ja niin kauniisti rannalla kukki frangipani puu.