Ajelimme katselemassa nähtävyyksiä, kissapatsaita oli vähän joka puolella kaupunkia. Päätimme lähteä tutkimaan luolastoa, matkalla sinne näimme upeita hautakiviä ja myös Nirvanan kylän, Nirvanasta tulee aina mieleen bändi 😅 Perillä luolilla totesin, että joskus on pakko luovuttaa vaikka kuinka haluaisi jotain Intoa piukeena ja reippaana psyykkasin lepakkokammoisen itseni, että kestän mennä luolaan jossa on varmaan miljoona lepakkoa, uskon ja luulen, että siinä olisin jopa ehkä onnistunutkin. Mutta, tuli se kuuluisa mutta taas, tuonne korkealle, yhdessä kuvassa, jossa näkyy vuorinrinnettä vasten oleva torni, jossa menevät portaat, ne  kiipesin ilman mitään kammoja, sitten alkoi jo tulla jatkosta iso epävarmuus, jatkoin luolassa vielä betoniportaita ylös, mutta kun näin, että jos lähden eteenpäin niin mitkä portaat on sieltä takaisin tullessa vieläkin yritin jatkaa, taas tuli se mutta, olisi pitänyt mennä ahtaaseen pimeään pieneen luolaan, siihen loppui minun rohkeus Ensimmäinen kerta kun iski kerralla kaikki kammot, siinä seisoin korkeanpaikan-, ahtaanpaikan- ja vielä suljetunpaikan kammoineni ja päätin, että ei, en pysty ja ei kun takaisin alas Ripa jatkoi matkaa ja siitä on pieni tarina, kuvia ja videoita blogissa www.ripa.rocks

Ne löytyy sitten Ripan sivulta eli klikkaamalla kilpavene kuvaa.