Meidän ruokapöytä Pitkäperjantaina murun jotain juttuja pöytätäynnä, mutta sain kuitenkin Pääsiäis asetelmani, raeruohoa ei täällä ole, joten piti vähän käyttää mielikuvitusta. Tiput on tuotu Suomesta. Olen nyt yrittänyt ottaa ”vähän” etäisyyttä koiriin, no tänään käytiin ne ruokkimassa, saivat nappuloita perunamuusilla ja tonnikalaöljyllä, oli ne kaikki mulle tärkeintä paikalla sekä yksi uros, jolle ruoka ei kelvannut ollenkaan, joten ei nää Marinan koirat kyllä nälässä ole. No joo, siellä oli se yksi isompi pentu, Reipas, joka luikki varaston alle heti kun mentiin, Ripa tarjosi sille ruokaa sinne, mutta ei tullut syömään. Mutta, siellä oli myös 3 pientä pentua, kaksi niistä Ripa tunnisti, niissä oli ne kaksi, jotka hän pelasti ojasta viime viikolla, nyt niitä olikin kolme ja ne on Vilkkaan mamman pentuja

Koirat siis syötettiin ja lähdettiin ajamaan niemenkärkeen niin eikö Lisbet ja Edward paukannut mukaan auton perään ja ohi, lopulta Mammakin tuli perässä, no tulipahan koirat lenkitettyä ja lenkin jälkeen Marinan vesiallas olikin kovassa käytössä, Reipaskin liittyi mukaan. Siitä olen iloinen, että tuo koira populaatio on ottanut Reippaan omakseen kun luulen, että sen emo on kuollut tai jotain, sitä ei ole näkynyt enää.

Mutta asia mikä minua nyt huolettaa, täällä on pyörinyt erikoisen värinen kotka koko ajan ja tänään taivaalla oli kymmenittäin kotkia, kuvaa ei saanut olivat liian korkealla, mutta meille on kerrottu, että tänne kasaantuu joka kevät tuhansia kotkia muuttomatkallaan jonnekin, taivas täyttyy kotkista. Sen haluaisin nähdä, mutta samalla mietin, että miten käy koiranpentujen, kissojen, jopa apinoiden tms. eläimien jos tuhansia kotkia tarvii ruokaa Pahinta mitä voisin nähdä olisi, että kotkalla roikkuu jaloista joku eläin, ihan sama mikä, niin sitä en halua nähdä koska sitä ei edes Ripa pystyisi enää pelastamaan