Sunnuntaipäivän seikkailimme kahdestaan sademetsän syövereissä. Pysähdyimme Bukit Awan leirintäpaikalle ihailemaan maisemia, kuulimme myös Tapiirien äänet, mutta emme valitettavasti nähneet niitä. Leirintä paikalla oli neljälle teltalle tehty korotetut katokset. Seuraavaksi näimme norsujen jäljet, isot on jalat norsulla, piti kuvata myös norsun paskat, kun ei etsinnöistä huolimatta nähty yhden yhtä norsua, niin jäihän muistoksi edes jäljet ja paskat😂

Puhveleita oli teiden varsilla paljon, samoin kukkoja ja kanoja, villiä sellaisia. Siellä on kuulema myös villiintyneitä lehmiä, jotka ovat todella isokokoisia, mutta niitäkään ei nähty. Emme nähneet mustiapanttereita tai tiikereitäkään, lisko sentään nähtiin ja orava.

Tiet huononivat sitä mukaan kun matka syvemmälle viidakkoon eteni ja kerran piti jopa luovuttaa ja palata takaisin, sadekausi oli tehnyt tehtävänsä ja tie oli pelkkää mutavelliä. Meidän Porsche cayenne ei ihan matala auto ole, mutta kyllä välillä raapi pohjaa niin, että pelotti, että jotain varmasti hajoaa, ei onneksi kuitenkaan niin käynyt.

Sademetsässä ja myös muualla täällä kasvaa kumipuita, joista saadaan luonnonkumia. Ne tuottavat maitiaisnestettä eli lateksia, jota juoksutetaan kolotuista puista. 

Sitten olimme keskellä ei mitään tilanteessa, jota olimme miettineet jo matkaan lähtiessämme eli mitä tehdään jos vastaan tulee puhveli tai norsulauma. Laumaa ei sentään tullut, mutta tuli kaksi puhvelia, toinen toisella puolella tietä, toinen oli vielä vuorenseinämän ja tien välissä. Pysähdyttiin hetken tuumaustauolle, jatketaanko hiljaa eteenpäin ja sitten karkuun tuhatta ja sataa jos ne hyökkää vai lähdetäänkö pakittamaan, mutta minne asti ja kun oli vain tuo yksi tie pois, se toinen vaihtoehto oli se mutatie, jolta jo käännyttiin takaisin. Otimme siis riskin ja lähdimme hitaasti eteenpäin, kohti puhveleita. Onneksemme ne vain katselivat rauhassa etenemistämme ja huokaisimme helpotuksesta kun pääsimme niiden ohi.

Jonnekin sinne syvälle viidakkoon tehdään liikenneympyrää, se oli vähän huvittavaa, kun siellä ei ollut talon taloa tai yhtään mitään muutakaan, ei edes muita liikkeellä kun me.

Viimeisessä kuvassa on jotain kivihiekkaa tms. en tiedä, mutta kovaa se oli ja kauniin näköistä, tosin kuvassa ei näytä miltään.