Nyt minä olen sekä vihainen että ahdistunut vihainen siitä, että ihmiset jättävät kaiken välinpitämättömästi maahan ja ahdistunut siitä, että pikkukoira Vilkkaalla on nyt suupielestä roikkuva vajaan puolenmetrin siima

Kun näin sen, niin ensimmäinen ajatus oli kauhistunut, että sillä on ongenkoukku huulessa kiinni, mutta ei valittanut yhtään ja söi hyvällä ruokahalulla ja muutenkin vaikutti ihan ok olevan. Jälleen yritettiin kaikkemme, että olisi tullut luokse, mutta ei mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni, niin nyt sitten taas seuraillaan josko siima joku päivä irtoaisi itsestään, hampaassa ehkä kiinni tai hampaanvälissä jotain ruokaa missä siima on kiinni. Mammaa ei edelleenkään näkynyt Lisbet sensijaan kyllä näkyi ja sai vähän ruokaakin vaikkei nälkäinen olekaan, rapsutuskipeä ainostaan  Muru joutui taas heittämään autolla minut Marinan alueelta pois, kun muuten meillä olisi koira täälläkin, se vahtii niin tarkkaan minun jokaisen liikkeen, ettei mitään mahdollisuutta päästä lähtemään yksin.

Joku naapuri on ottanut meistä mallia ja laittanut Malesian lipun parvekkeelleen

3 nuorta naista oli tulossa Marinaan ongelle ja yrittivät saada aurinkosuojan pystytettyä, yli tunnin ne ähräsivät sen kanssa ja sitten ne luovutti ja pakkasi suojan takaisin autoon.

Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, mennä altaalle tai alkaa kutomaan villasukkaa, taidan valita jälkimmäisen