Toinen kilpavenekisapäivä oli yhtä jännitysnäytelmää. Kisapaikalla oli järjestetty lapsille omaa tapahtumaa, esim. värityskilpailu. Lapsia kisapaikalla oli paljon, koska tapahtuma on koko perheen yhteinen.

Ruokaa ja juomaa oli riittävästi tarjolla ja mekin saimme maistaa paikallista Sarawakissa tehtyä olutta, kahta erilaista. Violetti auto yhdessä kuvassa oli niin minun lempivärinen, että se oli ihan pakko kuvata.

Aamulla laskuveden aikaan joen rannalla oli outoja ötököitä, jotka uivat, kävelivät ja hyppivät sekä kaivautuivat hiekkaan. Ne ovat kaloja, nimeltään mutahyppijöitä. Joen rannassa oli myös paljon isojakin puita, ne lähtee liikkeelle taas kun on nousuveden aika.

Yhdellä mekaanikolla oli hauskasti lippiksessä takana kiinni pieni roskapussi, siinä näytti olevan hänen tupakat, näppärästi kulkevat mukana.

Meidät otettiin niin mukaan jokaiseen porukkaan ja Ripalla oli tuttuja siellä aika paljonkin menneiltä ajoilta eri maista, nauratti kun aina välillä kuului jostain ”Risto”

Kuuluimme tavallaan Song Teamiin ja kun palkintojen jakotilassa kuulutettiin Song Teamia hakemaan joku ”palkinto” pussi ja ketään ei tullut, niin Ripa sitten meni lavalle sitä noutamaan.

Eilen illalla täällä hotellilla oli jonkun häiden jatkot ja sain kuvata hienosti pukeutuneita vieraita ja jouduin tietysti minäkin kuvaan heidän kanssaan, mutta sitä kuvaa en laita kun oon kun mikäkin maatuska